Kuten edellä kirjoittelin, painui kulunut kausi tulosten valossa pettymyksen puolelle. Treenaaminen toki maistui ja fiilis ennen kisoja oli yleensä hyvä. Kuntoakin jossain syvällä varmaan oli kun kerran puolimaran ennätys tuli ja rennon kevyellä suorituksella kelpo tulos Kangasalla.
Vuoden verran olin Tribasen valmennuksessa ja jo loppukesästä rupesi kypsymään ajatus lopettamisen suhteen. Ei ehkä niinkään pelkästään tulosten vuoksi, vaikka toki nekin painoivat päätöksessä. Pikkaisen arvelutti kun FTP laski vuoden aikana reilut 20W, mutta toisaalta kisoissa pyöräkunto suurinpiirtein vanhalla tasolla. Enemmän syynä oli tunne, että maksan ”turhasta”. En osannut riittävällä tavalla kommunikoida aktiivisesti valmennuksen suuntaan, ehkä minulle sopisi vieläkin henkilökohtaisempi valmennussuhde, jossa jo viikkotasolla käydään fiiliksiä ja tulevaa läpi. Toisaalta tykkään vallasta mielestä ihan pätevästi osaan rakentaa ja muokata harjoittelua kaiken lukemani ja kokemani perusteella. Hyvissä merkeissä erottiin ja samanlaiset ajatukset kummallakin osapuolella. Ehkäpä Lotvosen ja Liedon kanssa tiemme vielä joskus kohtaavat.
FTP pyörällä tosiaan kesän 2017 jälkeen oli siinä 240+W hujakoilla ja nyt syksyllä vaatimattomasti 214W. Pudotusta siis tullut. Ensihätään Trainerroadin Short Power Build -jakso ja sillä saatiin vähän parannusta, FTP 224W ja treenit menee sen verran kevyesti, että ehkä jopa aavistuksen korkeammalla oikeasti. Nyt jatkoon Sweet Spot -ohjelmaa Trainerroadin tahtiin ja katsotaan helmikuussa minne on päästy.
Uinnin puolella myös uudet tuulet puhaltavat: syksystä lähtien olen hankkinut uintivalmennusta osaavalta tuttavalta. Kerran kahteen viikkoon on tunti yksilöopetusta ja sen lisäksi omat treenit 1-2 kertaa viikossa. Uintiin jo nyt saatu uutta rentoutta, mikä toivottavasti heijastuu ensi kesäksi parempana vauhtina tai ainakin freesimpänä pyörän päälle ja sitä kautta parempiin kokonaistuloksiin.
Juoksun puolella on ehdottomasti paras pöhinä tällä hetkellä. Kaveri haastoi mukaan Cooper-ohjelmaan ja minä vastasin haasteeseen. Nyt seurattu Juoksija-lehdessä vuosia sitten julkaistua Ensio Hakalan Cooper kovaa 3500 metriin -ohjelmaa ja testi ohjelmassa tammikuussa. Kerran viikkoon pyritty järjestämään yhteinen tehotreeni ja mikä parasta, mukaan on liittynyt useampia kavereita ja porukalla tekemisen meininki ollut ennen kuulumatonta ja tuonut hieno lisäboostia tekemiseen. Koskaan en varmaan ole juossut 3.20 min/km tonnia ennen tätä ja nyt se menee ja menisi pidempäänkin. 3500m tuntuu ihan mahdolliselta, joka harrastelijalle jo kohtuullisen kova suoritus.
Kisakalenteri vielä täysin auki, ainoastaan Bodom Double (10km yöllä ja 21km päivällä) trail runiin toukokuun alussa on ilmo sisässä. Puolimatka säilynee päämatkana, mutta parantunut juoksuvauhti lupailisi pirteää menoa myös lyhyemmillä matkoilla. Täysmatka saa odottaa itseään vielä toistaiseksi määrittämättömän ajan.