Sunnuntaina 1.10. juostiin kauden totuttuun tapaan päättävä Pirkan Hölkkä. Kyseessä 33km kuntorataa, metsäpolkua, metsäautoteitä, autoteitä Valkeakoskelta Tampereelle. Viime vuonna sijoitus yleisessä sarjassa 14. ja aika 2:28:41. Valmistautuminen sujunut hyvin, 3 viikkoa Tribasen treeniohjelmaa takana ja juoksukilometrit maltilliset n. 30km per viikko. Muutenkin juoksumäärät triathlontreenin myötä pudonneet luonnollisesti siitä, mitä olivat kun pelkästään juoksin. Intervallilenkeillä ja testijuoksussa vauhti ollut hyvää ja rohkeasti suunnitelmana lähteä hakemaan 2:25 alitusta eli vajaan neljän minuutin parannusta. Sää oli loistava syyssää: 7 astetta, ei vesisadetta. Tavoitteena 1. puoliskolle maltilliset 270W tehot ja toiselle puoliskolle tästä tehoja nostaa ad 280W ja näin välttää usein tyypillisesti itselle tuskainen jälkipuolisko. Vaatetuksesta sortsit, teepaita, hikipanta ja hanskat.

Matkaan ja tehot tavoitteeseen. Tällä kertaa hakeuduin jo lähtöviivaa tuntumaan, jotta välittäisin suuremman ohittelutarpeen alun katuosuuksilla. Melko hyvin toimikin, mutta jälkiviisaana voisi vieläkin rohkeampaa lähtöasetelmaa hakea. Turha päästää reilut 70 edelle, jos maalissa reilut 20 vain ennen. Juoksu tuntui helpolta, ylämäkiin rauhallisesti ja säästellen, vain hetkellisesti yli 300W tehot. Jälleen metsätaipaleilla jonon hännille juutuin, juokseminen siellä kepeää ja tehotkin vain 245W -luokkaa. Röyhkeämmin pitäisi ohituksia hakea. Iloinen yllätys oli reitin pahimpiin mutakohtiin ajettu sora, joten tossut ja sukat pysyivät kuivina ja melko puhtaina. Ensimmäiseen puoliskoon aina meni juuri alle 1:14, keskiteho 266 (NP 269W).

Puolivälin jälkeen meni useampi kilometri hitaassa jonossa kapealla metsäpolulla ja autotielle tullessa yritys tehoja nostaa, mutta harmikseni ne eivät sieltä puristamallakaan juuri nousseet. Molemmat nivuset alkoivat itsestään pian ilmoittamaan ja tavoitteeksi jäi nykyisen vauhdin ylläpito ja toiveissa pieni elpyminen. Jalka nousi hetken päästä paremmin ja muutamia selkiä tuli vastaan, mutta samassa jonossa juosseet herrat pistivät uuden vaihteen silmään ja ei mitään mahdollisuuksia vastata siihen. Hyvissä voimissa ja tasaisella työnteolla viimeisetkin mäet tuli selätettyä ja vihdoin vanhan työkaverin selkä napattua, jota jo parina edellisenä vuonna olin jahdannut. Vauhti ei vain kiihtynyt, mutta toisaalta loppumatka ei lähelläkään sitä tuskaa mitä aikaisempina vuosina. Toiseen kierrokseen meni aikaa sitten hiukan päälle 1:14, keskiteho 264W (NP 266W).

Loppuaika 2:28:13 eli vajaan puolen minuutin parannus ennätykseen, mutta tavoitteesta jäätiin kolmisen minuuttia. Karvas maku jäi. Positiivisena lopun suhteellinen keveys ja tasainen vauhdinjako, puolikkaat käytännössä samaa vauhtia. Pääosa ajasta juuri tehoalueiden 2 ja 3 välissä (zone X), vaikka pitäisi pystyä menemään käytännössä kokonaan alueella 3 ja ajoittain 4:lla. Sykkeiden osalta pääosa alueella 3 ja välialue X:llä. Parannettavaa jäi ja selkeät toimenpiteetkin tiedossa: rohkeampi lähtöpaikan ottaminen, metsätaipaleilla röyhkeämpiä ohituksia ja siten tavoitteena oma juoksu ja tasaisempi vauhti. Harjoittelussa puuttuneet selkeät pitkät ja oikeastaan myös semipitkät, joita tälle matkalle jo kaipaa. Näitä nyt harjoitusohjelmaa vaikuttaisi tulevan ja kehittäisi kroppaa kestämään pitkiä suorituksia. Intervalleissa 5min vedot kulkeneet hyvä 3:40min/km -vauhtia, joten reserviä tuntuisi olevan. Lisäksi ohjelmaan sitten kisakausi lähestyttäessä reipasta vk-treeniä keväällä/alkukesästä, niin vauhtikestävyys paranisi. Ensi vuonna nähdään miten käy, josko jo kympin sakkiin!